Nyt on pidetty pitkääkin pidempi tauko blogin pitämisestä. En tässä vajaan vuoden aikana ole hirveästi kuvia ottanut, mutta muutama erikoinen ruutu on otettu.

Katselkaapa siis lähipäivinä, kun tässä ensin kuvia koneelle laitan... (jos siis löydän pikkusiskon hukuttaman kameran USBin)

Sain haasteen Ebeltä :) Ja nyt vihdoin kaikki seitsemän faktaa :D

Kerro itsestäsi 7 faktaa

1.Luonnollisesti; rakastan luontoa ja sen valokuvausta. Pidän siitä kuinka voin katsella perhosten lentoa, kukkien kasvamista ja pilvien tanssia. Tuntuu että aina kun näen jotain erikoista ja hienoa mistä voisi saada mahtavan kuvan, kamera on juuri silloin jossain ihan muualla kuin kaulassa. Niinpä vahingoista viisastuneena yritän pitää kameran aina lähellä. Odotan innolla sitä päivää kun saan eläimistä otettua kuvia :)

2.Korvani tulehtuvat helposti, joten harvoin pystyn korviksia pitämään. Siispä pidän kaukki korvakoruni vaaleassa verhossa näytillä :)

3.Pidän muumeista. Niistä tulee aina hyvät muistot mieleen. (Vink. Tässä hyvä lahjaidea minulle :D mieluinen...)

4.Minulla on kolme siskoa eli meitä on neljä sisarusta. Kaikki asuvat kotona eli actionia ei puutu.

5.Minulla on kolme outoa tätiä. Yhdellä on vaan jauhot suussa, toinen vaan kuiskii ja kolmannella on vaan rahat mielessä (inside kyllä vähän :D )

6.Jätän kaiken aina viimetinkaan. Kuten tämän postauksen viimeisten kohtien kirjoittamisen...

7.Tanssin ja laulan aina kun kukaan muu ei nää. Välillä pitää tarkastaa huone ettei siellä ole piilokameroita :O

Haastan Merderin, CeeCeen, Cutien ja Jackien

Oltiin juhannuksena mökillä ja sieltä löytyi tälläinen kaveri. Se ei säikkynyt yhtään vaikka pääsin tulemaan ihan lähelle :)

Kamala! On ollut ihan törkeän kiire. Ei ole ehditty laittaa kuvia koneelle, kuvaamisesta puhumattakaan. Kisakausi kiireimmillään, mutta eiköhän kohta lomapäivän koitettua ala olla tarpeeksi energiaa paneutua kuvaamiseen :)

Olisin kiitollinen jos eksytte sivuilleni niin kävisitte kommentoimassa!

Vihdoin odottaminen tuotti tulosta. Sain lopulta napattua heinäsirkasta suht hyvän kuvan. Pian se jo hyppelikin omille teilleen.

Heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan,

heinikossa hyppii sinne tänne vaan.

Pieni sinikello käy jo nukkumaan,

heinä-heinäsirkka soittaa viuluaan.

Nopeasti luonto muuttuu. Ruohosipulista, josta on kuva täällä, on tullut tälläinen:

Nätin heleä väri. Voisin kohta tehdä taas uuden väriteema-postauksen ja oranssiin teemaan löysin uuden kukkasen. Mutta ne lisäilen myöhemmin.

Nyt se on varmistunut... sain lukiopaikan Hesasta ja syksyllä minun pitää muuttaa sinne. Saa nähdä miten kuvailut jatkuvat, kun asun kaupungissa... :(

Ulkona sataa, enkä viitsi sinne mennä kameran kanssa hyppimään, joten päätin laittaa tälläisen vanhan kuvan.

Olen aina rakastanut luonnontieteitä, luontoa ja sen kaikkia salaisuuksia, mitä siellä piileekään. Sain napattua pihanviereltä, metsänreunasta kuvan, joka omasta mielestäni näyttää houkuttelevalta. Kun itse näen tämän kuvan, minun tekee mieli nopeasti laittaa saappaat jalkaan, ja lähteä matkaan katsomaan mitä kaikkia salaisuuksia noiden puiden takana piileksiikään. Löysin myös aiheeseen sopivan runon :)

Kerrottiin metsässä jossa...

Kerrottiin metsässä jossa

ketulla oli ketunhäntä kainalossa...

että kettu pitää siellä ketunleipäpuotia

ja varis saappaita, kun se on muotia...

että lampaankääpää ei löydä ilman lammasta

eikä sudenmarjaa ilman sudenhammasta...

että käärme sylkee pitkin saniaisten pieliä

ja nahkansa nylkee ja puhuu käärmeenkieliä...

että kynsilaukka ei kynsi eikä laukkaa

mutta puree suuta joka sitä haukkaa...

että jänöapila on paljon jänöäkin arempi

mutta jaloistaan jänis on sitä parempi...

ja että kurjenpolvia ja linnunsilmiä

voi luonnossa nähdä ilman luontofilmiä...

näin kerrottiin metsässä jossa ei muita

pitänyt olla kuin puita puita puita...

Kirsi Kunnas, Tapahtui Tiitiäisen maassa

Löysin tälläisen kukkasen metsästämme, mutta pääni löi täysin tyhjää ja minua jäi kaivertamaan, mikä kukka tämä on? Eli jos tunnistat, laitathan kommenttia!

Huh huh, nyt on reissusta taas palattu ja voin taas laittaa kuvia tähän blogiin. Toivoisin edelleen paljon kommentteja kuvistani! Ja kiitokset niille, jotka ovat kommanneet.

Tässä vähänaikaa sitten ihastelin vanhan koivun kantoa. Tuo koivu kaadettiin, koska se oli mätä, ja se olisi voinut minä hetkenä hyvänsä kaatua talomme päälle. Tuo koivu oli aivan jättimäinen, ja nyt minua harmittaa, kun ei tullut otettua siitä silloin kuvaa, kun se oli pystyssä. Tosin siitä on kyllä jo monta vuotta, kun se kaadettiin.

Mutta palatakseni asiaan, ihastelin tuon koivun kantoa sillä se on nykyään hyvin omaperäisen näköinen...

...sillä siitä kasvaa jotain uutta lajia! Minusta se on todella kauniiin näköinen ja tuohon voisi tehdä jonkin kauniin asetelman.

Tässä kuvaa vielä ylhäältä päin:

Edes koko kanto ei mahtunut kuvaan, kun seisoin sen päällä, niin iso se on. En tiedä, käykö usein niin, että kantoon kasvaa uutta kasvillisuutta, mutta minusta se on todella veikeän näköistä :)

Pihalta löytyi kelloja. Tosin minulla ei ole tietoa, ovatko nämä variksen-, harakan- tai jotain muita kelloja. Kauniita jokatapauksessa.

Ajattelin, että olisi hauska laittaa kuvia välillä värien mukaan tänne blogiin. Ja tällä ensimmäisellä kerralla väriteema on aina niin pirteä ORANSSI.

Mistä näistä oransseista kukista sinä pidit eniten?

Mummi antoi vihjeen, että meidän jättimäisillä raparperin lehdillä on vieraita ja isoja olivatkin!

Perhonen istahti kukkaselle. Sain siitä kuvan kun olin ensin vartin juossu sen perässä ympäri pihaa. Tänäänkin metsästin sellaista kaunista sinistä perhosta, mutta aina edes jotenkin järkevällä kuvausetäisyydellä se lähti taas lentoon. Maybe tomorrow...

Mansikankukat on niin söpöjä. Pitääköhän se kirjoittaa yhteen vai erikseen? Ei niin mtn hajua.

Muistan vuosien takaa, kun äitini oli raskaana ja odotti ensimmäistä pikkusiskoani. Olimme hakemassa kävellen postia postilaatikolta. Meiltä kun sinne on matkaa ehkä noin puoli kilometriä. Ei niin mtn hajua. Taaskaan :D

Kuitenkin, äitini kysyi minulta, että mikä voisi olla hyvä nimi tulevalle sisarukselle, minäpä ehdotin "Mansikankukkaa" koska ne on niin suloisia, mutta harmikseni äitini tyrmäsi ideani heti :( Se on hassua, tapahtumasta on 12 vuotta ja muistan sen vieläkin niin elävästi. Jotkut hetket jäävät muistoihin törkeän hyvin, vaikka ne eivät olisi kummallisempia kuin muutkaan. Sitten kun haluaisi muistaa jonkin ison päivän, esim. ensimmäisen koulupäivän, päästä kuuluu vain tuut-tuut-tuut, aivan kuin silloin kun tavoittelema henkilö ei vastaa puhelimeen.

Tosin, muistan kyllä jotakin ensimmäisestä koulupäivästäni. Tätini tuli minua saattamaan, kun menin odottamaan taksia. Muistan, että odotimme törkeän kauan ja olin jo varma, että olin myöhästynyt taksista. Lopulta kun taksi saapui, jouduin takakonttiin. Aivan, luit oikein, mutta siellä on kyllä penkit ja turvavyöt myös. Muistan myös millainen penaali ja reppu minulla oli sinä päivänä. Reppu oli sininen ja siinä oli violetteja kukkia. Sanoin sitä puurorepuksi, koska siinä ei ollut minkäänlaista tukihöskää. Se oli sellainen outo säkki. Löysä kuin puuro. Voiko sitä repuksikaan sanoa :D Mutta silloin kaupassa seoli NIIN MAKEE että se oli pakko saada :)

Mutta nyt vaan mansseja odottamaan...